Syöpäpotilaille oma sairaala

1. Syöpähoidot ennen sädesairaalaa

1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla keskisuomalaisten syöpäpotilaiden hoito tapahtui Jyväskylän yleisessä sairaalassa. Syöpää hoidettiin pääasiassa kirurgisesti. Tilanne parani koko maan mittakaavassa vuonna 1936, kun Helsingissä aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen sädehoitoklinikka, jonne keskisuomalaisiakin potilaita voitiin lähettää hoidettavaksi. Keski-Suomen keskussairaalan avaaminen keväällä 1954 lyhensi hoitomatkoja, kun keskussairaalassa voitiin antaa osa sädehoidoista.

Keski-Suomen keskussairaalassa ei ollut kuitenkaan erillistä syöpätautien vuodeosastoa, joten syöpähoidot oli annettava polikliinisesti. Sädehoitojaksot olivat pitkiä. Se tarkoitti, että potilaiden piti tulla hoitojakson aikana päivittäin kotoaan Jyväskylään saamaan hoitoa tai majoittua omakustanteisesti kaupungin majoituslaitoksiin. Sairaalan sisätautiosastolle otettiin vain huonokuntoisimmat potilaat. Tilanteen helpottamiseksi Keski-Suomen syöpäyhdistys avasi Jyväskylän keskustassa hoitokodin pitkän matkan takaa tuleville potilaille marraskuussa 1959.

Syövän hoitoa K-S keskussairaalan röntgenosastolla

Syöpäsairauksien yleistyminen ja niiden hoitomahdollisuudet otettiin jossain määrin huomioon keskussairaalaverkon rakentamisessa 1950-luvulla. Keski-Suomen keskussairaalan röntgenosaston yhteyteen saatiin terapiaosasto, jossa voitiin antaa sekä syväterapiaa että pintahoitoa lähiröntgenkoneella.

Keski-Suomen hoitokoti Vaasankadulla

Jyväskylässä Vaasankadulla sijainnut hoitokoti oli tarkoitettu omatoimisille syöpäpotilaille, terminaalivaiheessa olevia siellä ei voitu hoitaa. Bussimatka hoitokodista keskussairaalalle osoittautui kuitenkin hankalaksi monille potilaille, ja monesti jouduttiin turvautumaan ambulanssikuljetukseen. Keski-Suomen hoitokodin johtajatar Maija-Liisa Nakari ja johtava ylilääkäri Kalervo Airaksinen 1960-luvun alussa.

2. Sädesairaalan suunnittelu

Sädehoito oli 1960-luvun alussa kehittynyt leikkaushoidon ohella tärkeäksi syövän hoitomuodoksi, eikä Helsingin Sädehoitoklinikan kapasiteetti riittänyt enää koko maan tarpeisiin. Suomen Syöpäyhdistys ajoikin sädesairaaloiden perustamista eri puolille maata syöväntorjunnan tehostamiseksi. Keski-Suomen keskussairaalan röntgenosaston ruuhkautuminen ja röntgenlaitteiden kapasiteetin riittämättömyys syöpähoitoihin herättivät 1960-luvun alussa ajatuksen oman sädesairaalan perustamisesta Keski-Suomeen. Sädesairaalan sijoittaminen Jyväskylään varmistui, kun kaupunki lahjoitti vuonna 1963 Keski-Suomen Syöpäyhdistykselle sairaalaa varten tontin keskussairaalan kupeesta.

Sädesairaala rakennettiin Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen rahoituksella ja velkapääomalla. Lisäksi varoja saatiin valtakunnalliselta keskusyhdistykseltä, Raha-automaattiyhdistykseltä sekä erilaisten keräysten, myyjäisten ja konserttien avulla. Keski-Suomen keskussairaalan röntgenylilääkäri Kalervo Airaksinen kävi hakemassa sairaalalle mallia Ruotsin ja Saksan sädehoitokeskuksissa, ja lisäksi kuultiin sairaala- ja rakennusalan erikoisasiantuntijoita.

Sädesairaalan rakennustyöt alkoivat vuoden 1965 lopulla ja harjannostajaisia vietettiin kesäkuun alussa 1966. Hankkeen keulahahmoina olivat muun muassa Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja, maaherra Eino Palovesi, Keski-Suomen keskussairaalan röntgenylilääkäri Kalervo Airaksinen ja kaupunginjohtaja Veli Järvinen sekä Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri Niilo Voipio. Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi harjannostajaisista 3.6.1966.

sädesairaalan rakentaminen copy

Harjannostajaiset copy

3. Sädesairaala valmistuu

Arkkitehtitoimisto Helge Railon suunnittelema Keski-Suomen Sädesairaala valmistui keväällä 1967. Sädesairaala toteutettiin 1960-luvun sairaalarakentamisessa vallitsevan tyylin mukaan matalana, tasakattoisena ja osin kaksikäytäväisenä ratkaisuna. Sairaala luovutettiin tilaajalle 13.4.1967. Toimenpideosasto otettiin käyttöön 2.5.1967, vuodeosastot avautuivat touko-kesäkuussa.

K-S sädesairaala

Keski-Suomen Sädesairaala sijoittui Keskussairaalanmäen kaupungin puoleisen rinteen vehreään maastoon. Rakennusosia yhdisti käytävä, jonka isoista ikkunoista tulvi sisään runsaasti luonnonvaloa. Tilaan oli sijoitettu seurustelutilat sekä kahvio. Keskussairaalan ja Sädesairaalan yhdistävää käytävää suunniteltiin jo rakennusvaiheessa, mutta lopulta sitä saatiin odottaa aina vuoteen 2002 asti.

K-S sädesairaalan rakennus

Keski-Suomen Sädesairaalan toimenpideosasto

Sädesairaalan ylihoitaja Nakari

Sädesairaalassa oli aluksi kolme lääkäriä, tutkimus- ja hoitohenkilökuntaa 27 ja muuta henkilökuntaa 19. Fyysikon virkoja oli yksi. Sairaalan ensimmäisenä ylilääkärinä toimi Eeva Nordman ja ylihoitajana Maija-Liisa Nakari (kuvassa).

K-S Sädesairaalan vihkiäsjuhlan kutsu1

K-S Sädesairaalan vihkiäsjuhlan kutsu

K-S Sädesairaalan vihkiäsjuhlan ohjelma

K-S Sädesairaalan vihkiäsjuhlan vieraita

Sädesairaalan virallisen tilaisuuden jälkeen tutustuttiin Sädesairaalan tiloihin ja nautittiin kahvitarjoilusta. Kuvassa vasemmalta ylihoitaja Maija-Liisa Nakari, ylilääkäri Eeva Nordman, maaherra Eino Palovesi, johtava lääkäri Kalervo Airaksinen ja Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja Sakari Mustakallio.

Sairaanhoitajat kahvilla K-S Sädesairaalan vihkiäisissä

Sairaanhoitajat nauttivat vihkiäistilaisuuden kahvipöydän antimista. Hoitajat istuvat rakennusosat yhdistävässä käytävässä, taustalla luonnonvaloa antavat isot ikkunat.

4. Panostus hoito- ja toimenpidetiloihin

Vuosikymmen aiemmin valmistuneessa Keski-Suomen keskussairaalassa havaituista puutteista otettiin oppia Sädesairaalan suunnittelussa. Erityistä huomiota kiinnitettiin poliklinikan vastaanottotoimintaan sekä hoito- ja toimenpidetiloihin. Myös potilaiden viihtyvyys nousi merkittävään asemaan. Lukuisat yhdistykset ja yksityishenkilöt lahjoittivat Sädesairaalalle esimerkiksi kirjoja, televisioita, viherkasveja ja taidetta.

Sädesairaalasta muodostui kaksiosainen kokonaisuus. Yksikerroksisessa toimenpidesiivessä (vasemmalla) olivat poliklinikka, sädehoidon toimenpidetilat, isotooppilaboratorio, gynekologiset tutkimus- ja hoitotilat, laboratoriotilat sekä hallinnollisia toimistotiloja. Kaksikerroksisessa rakennusosassa (oikealla) sijaitsi kaksi vuodeosastoa, joissa oli yhteensä 52 potilaspaikkaa.

K-S sädesairaalan odotusalua

Sädesairaalan toiminnan alkuaikoina sairaalassa ei ollut erillistä potilaiden ilmoittautumista, vaan odotusaulassa työskennellyt aulaemäntä (kuvassa keskellä) otti potilaat vastaan ja ohjasi oikeisiin paikkoihin. Sädesairaalan poliklinikan, sädehoidon ja isotooppilaboratorion yhteinen odotusaula 1960-luvun lopulla.

K-S Sädesairaalan vastaanottotiloja

Sädesairaalassa oli omat vastaanottotilat gynekologisia syöpiä sairastaville potilaille.

Picker isotooppikartoitin K-S Sädesairaalassa

Keski-Suomen Sädesairaalan isotooppilaboratorion alkuperäisenä kuvauslaitteena oli Picker isotooppikartoitin. Tutkimuksessa potilaalle annetaan radioaktiivista merkkiainetta, joka hakeutuu tiettyyn kehon osaan, elimeen tai kudokseen. Merkkiaine paikannetaan kartoittimella. Kuvassa tutkimusta valvomassa röntgenhoitaja.

Gammakamera K-S Sädesairaalassa

Sädesairaalan isotooppilaboratorion Picker isotooppikartoitin uusittiin jo muutaman vuoden käytön jälkeen. Tuolloin käyttöön otettiin kuvan uudenaikainen gammakamera.

Lymfografia K-S Sädesairaalassa

Lymfografia eli imuteiden- ja solmukkeiden varjoainekuvaus Sädesairaalan isotooppilaboratoriossa 1960-ja 1970-lukujen vaihteessa. Vasemmalta lääkärit Matti Juhola ja Voitto Saari sekä Sädesairaalan ylilääkäri Eeva Nordman.

5. Sädehoitolaitteet

Keski-Suomen Sädesairaalan ensimmäinen sädehoitolaite oli saksalaisvalmisteinen kobolttikanuuna. Sen säteilylähteen kuljetus oli aikanaan vaativa operaatio. Vain noin sokeripalan kokoinen radioaktiivinen lataus saapui Jyväskylään poliisisaattueessa kuorma-autokyydillä huhtikuussa 1967. Kanadasta kuukauden matkannut 30 gramman kokoinen lähetys oli pakattu matkan ajaksi 1750 kilon painoiseen lyijysuojukseen. Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi säteilylähteen saapumisesta 19.4.1967.

K-S Sädesairaala kobolttikanuun esittely

Keski-Suomen Sädesairaala ja uusi kobolttikanuuna herättivät kiinnostusta. Yhdysvaltain suurlähettiläs Tyler Thompson ja vaimonsa Ruth vierailivat seurueineen Jyväskylässä toukokuussa 1967. Ylilääkäri Eeva Nordman esittelee kobolttikanuunaa suurlähettiläsparille, vasemmalla ylihoitaja Maija-Liisa Nakari ja patologian ylilääkäri Matti Isomäki.

K-S Sädesairaalan kobolttikanuuna

Keski-Suomen Sädesairaalan kobolttikanuuna sijoitettiin säteilyvaaran vuoksi metrin paksuisilla seinillä eristettyyn bunkkeriin. Aikansa kehittyneintä tekniikka edustanut sädehoitolaite otettiin testausvaiheen jälkeen käyttöön 1.6.1967, jolloin Sädesairaalassa annettiin ensimmäiset sädehoidot potilaille.

K-S Sädesairaalan kobolttikanuunan säätöhuone

Kobolttikanuunan toimintaa ohjattiin vieressä sijainneesta säätöhuoneesta käsin. Säätöpöydän ääressä röntgenhoitaja valvoo sädehoidon antoa 1960-luvun lopulla.

Annossuunnitelun teko K-S Sädesairaalassa

Ennen sädehoidon antamista potilaalle tehdään yksilöllinen annossuunnitelma, jossa laskettiin tarkasti hoidossa tarvittavat annokset ja hoitoajat. 1960-luvulla sädehoidon annossuunnitelmat piirrettiin käsin yhdessä tasossa ja laskennan apuna käytettiin laskutikkua.

Sädehoitosimulaattori K-S Sädesairaalassa

Ennen sädehoidon toteutusta varmistetaan oikea hoitokohta sädehoitosimulaattorin avulla. Potilaan iholle tehtävien kohdistusmerkkien avulla hänet osataan jokaisella hoitokerralla asettaa juuri oikeaan asentoon. Mahdolliset hoidossa tarvittavat suojat, muotit ja asentoa tukevat tyynyt asetellaan simulaattorilla paikalleen. Kuvassa Sädesairaalan Siemens-merkkinen annossuunnittelusimulaattori ja osastonhoitaja Martta Leskinen 1960-luvun lopulla.

6. Osaksi kuntainliittoa

Jo ennen Sädesairaalan valmistumista Keski-Suomen keskussairaalan kuntainliitto ja Syöpäyhdistys sopivat, että keskussairaala vuokraa käyttöönsä koko toimenpideosaston. Tilojen vuokraaminen vastavalmistuneesta Sädesairaalasta toi kaivattua helpotusta tilanahtaudesta kärsineelle keskussairaalalle ja helpotti erityisesti ylikuormitetun keskussairaalan röntgenosaston toimintaan.

Hyvin pian Sädesairaalan valmistumisen jälkeen päätettiin, että se siirtyy kokonaisuudessaan Keski-Suomen keskussairaalan kuntainliiton omistukseen. Kauppakirja allekirjoitettiin 23.12.1969 ja omistusoikeus siirtyi kuntainliitolle vuoden 1970 alusta.

Kalervo-Airaksinen

Sädesairaalan rakennustoimikunnan puheenjohtaja ja Keski-Suomen keskussairaalan johtavaksi ylilääkäriksi siirtynyt Kalervo Airaksinen tiivisti vuonna 1969 Sädesairaalan merkityksen: ”Sädesairaalan toiminnan liittyessä saumattomasti keskussairaalan toimintaan on koko keskussairaalan taso huomattavasti noussut lukuisten uusien toimintamuotojen ansiosta. Syövän sädehoito on laitoksen avulla kohonnut kansainväliselle tasolle ja lisäksi on diagnostiikka useissa suhteissa parantunut. Viimemainituista mainittakoon erityisesti isotooppiosaston suuri panos sekä tuumorien että sisätautien ym. diagnostiikan parantamiseksi.”

Kalervo-Airaksinen